Kiehtova kierre - Filigraanilasi Suomessa

Miksi kenenkään pitäisi tietää mitään filigraanilasista?

Marja-Leena Salolta kirja ja Suomen lasimuseoon näyttely

– Onhan siinä jotain, kun valtio pitää ensin yhden kädentaidon osaajista kiinni kuolemanrangaistuksen uhalla ja sittemmin toinen valtio panee heidät taistelemaan olemassaolostaan. Välissä on toki satoja vuosia, ja valtiotkin eri puolilla Eurooppaa, mutta mielenkiintoista sittenkin.

Tämä ajatusvyyhti alkoi vaivata nelisen vuotta sitten Nuutajärven lasikylässä Urjalassa asuvaa toimittajaa Marja-Leena Saloa. Sittemmin filigraanilasi putkahti eri puolilta esiin; kotipellosta löytyi 1800-luvun filigraanifragmentti; lasikylään saapui nuori muotoilija, joka oli palavasti innostunut filigraanilasista; lasikoulusta valmistui lasinpuhaltaja, jonka valmistama monimutkainen reticello teki vaikutuksen. Nuutajärven lasikylän ainutlaatuinen asema filigraanilasin asettumisessa Suomeen alkoi hahmottua. Filigraanilasi näytti vähitellen huikean historiansa, ja samalla alkoi uhkaavasti vaikuttaa siltä, että meneillään olevat ammatillisen koulutuksen leikkaukset ovat tuhoamassa sen tulevaisuuden.

– Ei kirjoittava ihminen voi siinä tilanteessa muuta kuin kirjoittaa, Salo toteaa.

Syyskuussa julkaistava Marja-Leena Salon kirja Kiehtova kierre - Filigraanilasi Suomessa käy seikkaperäisesti läpi filigraanilasin kehityksen. Sen synnyn 1500-luvun Venetsiassa, kehityksen ja vaivalloisenkin matkan ranskalaisen lasinpuhaltajan Charles Bredgemin mukana Suomeen ja Nuutajärven lasikylään tasan 160 vuotta sitten, lokakuussa 1857. Sitä seuranneen lähes sadan vuoden hiljaisuuden, jolloin filigraanilasi katosi näkymättömiin varakkaiden ostajien ja tilaajien puutteessa. Kunnes saavutaan 1950-luvulle ja Kaj Franckiin, joka päätti elvyttää taidon. Franckin hanke onnistui lopulta, mutta ei vaivatta. Hänen jälkeensä Nuutajärven taiteilijat ovat käyttäneet filigraanitekniikkaa kukin omalla persoonallisella tavallaan.

Oma mielenkiintonsa on sillä, että eri puolilla Suomea tällä hetkellä työskentelevät filigraanilasin taitajat ovat järjestäen olleet jollain tavalla yhteydessä Nuutajärveen taitoa opiskellessaan. Nykyisellään filigraanilasin valmistusta voi opiskella Nuutajärven lasikoulussa (Ammattiopisto Tavastia), jonka olemassaoloa hankaloittavat meneillään olevat ammatillisen koulutuksen leikkaukset.

Nuutajärvi ei ole ainoa lasipaikkakunta, jossa on valmistettu filigraanilasia, mutta se on ainoa, jossa taitoa on pidetty järjestelmällisesti yllä. Filigraania on valmistettu jonkin verran Riihimäen lasitehtaassa ja vähäisissä määrin Humppilassa ja pienemmissä lasipajoissa.

Kiehtova kierre -kirja kokoaa ensimmäistä kertaa suomalaisen filigraanilasin tarinan yhtenäiseksi kertomukseksi. Mukana on runsaasti myös tämän hetken lasintekijöiden näkemyksiä tästä vaativasta lasitekniikasta. Kirjassa on uutta ja täsmennettyä tietoa filigraanilasin menneisyydestä sekä tekijöiden näkemyksiä sen tulevaisuudesta.

Lisätietoja:

Marja-Leena Salo

marjaleena.salo55 [at] gmail.com

+358 40 563 4356

Kirja: Kiehtova kierre - Filigraanilasi Suomessa. Kustantaja Nemo/Otava, 2017.

Näyttely: Kiehtova kierre - Filigraanilasi Suomessa, Suomen lasimuseo, Riihimäki, 22.9.–31.12.2017

Artikkeli: Antiikki & Design -lehti 20.9.2017